1824 / Kuvaaja: Riitta Salmi / Päivämäärä: 29.09.2016 / Mitä kuvataan: TS Kiekon uudet (ja vanhat) bloggarit saapuvat infotilaisuuteen Artukaisiin. Otetaan tyypeistä blogikuvat. / Sijainti: Studio? Tms paikka toimituksessa

Turkuhallin Top 5. Hyvässä ja pahassa.

6.1.2017 - 14:13 Tagit:, , , , , , , , , , , , ,

Kun monella nimellä kulkeneessa Turkuhallissa on tullut seurattua monen monituista ottelua, päätin tehdä oman Top5-listani kaikkein mieleenpainuvimmista. Tepsin taival ei kuitenkaan ole aina ollut pelkkää voittokulkua, mukana ovat myös karvaimmat koetut tappiot.

16.4. 1999 TPS-HIFK 5-2 3. finaali

Ikimuistoisin Turussa pelattu ottelu on ehdottomasti legendaariseksi kohonnut vuoden 1999 loppuunmyyty (11820) kolmas finaali. Olin ollut todistamassa Helsingissä edellisen finaalin 7-2-selkäsaunaa, jolloin HIFK:n tehokas ylivoima teki Palloseurasta selvää jälkeä. Tappio Turussa olisi merkinnyt sitä, että HIFK olisi päässyt yrittämään sarjan katkaisua kotonaan.

Aki Bergiä oli koko finaalien ajan yritetty psyykata pois tasapainosta ja niin hän sitten ottikin 5 minuutin jäähyn, jonka TPS kuitenkin selvitti. Samassa ottelussa Jarkko Ruutu ajeli Miikka Kiprusoffin yli, mikä myöhemmin selvisi käskytyksen sanelemaksi.

Tunteet kuumenivat kaukalon tappelunnujakoiden seurauksena myös katsomossa fanien keskuudessa ja jälleen kerran jäälle satoi tavaraa helsinkiläisjoukkueen ollessa Turkuvierailulla. Onkin perin ihmeellistä, että rahojen ja muun sälän viskaaminen keskittyi aina juuri Jokerit- ja HIFK-otteluihin. Yhtä kuumaa atmosfääriä on vain harvoin koettu Turussa.

24.04.2010 TPS – HPK 3- 1 2. finaali

Vuosien tauon jälkeen finaalitunnelma palasi Artukaisiin vuonna 2010. Lippujen tullessa myyntiin en epähuomiossa muistanut aloittamisaikaa, vaan istumapaikat myytiin hetkessä loppuun. Niinpä tyytyminen oli seisomapaikkoihin katsomon ylärivillä. Seisomapaikatkin myytiin vielä loppuun.

Oman mausteensa 2010 finaaleihin toi oman jälkikasvun varttuminen. Tuolloin 6-vuotiaalle pojalle oli tietenkin kotona kerrottu menneistä kultavuosista ja näytetty pätkiä entisajan loistosta. Nyt hän sai itse kokea vastaavaa. Seisominen ylärivillä tietenkin haittasi hänenkin näkyvyyttänsä, mutta yllättävän hyvin pelitapahtumat pystyi sieltä seuraamaan.

Tuon finaalin tunnelma lähenteli vanhoja hyviä aikoja. En myöskään muista, milloin poistuva yleisömassa olisi spontaanisti vedellyt hallin portaissa “Kiitos Tepsi”-chanttia. Silloin turkulainen häveliäisyys oli tipotiessään.

Ottelun lataus jatkui myös autojen torvien soimisena pitkissä jonoissa odotettaessa ruuhkien selviämistä. Joukko TPS:n pelaajia Marko Virtalan johdolla oli jäähdyttelylenkillä Raisionjoen kupeessa, kun autoista äkättiin pelaajaletka. Torvien soiminen kiihtyi entisestään ja innokkaat kannattajat roikkuivat autojen ikkunoiden ulkopuolella tervehtiessään kevään sankareita.

24.3.2015 TPS-HPK 5-3 A-juniorien 3. finaali.

Edustusjoukkueen kompuroidessa vuosikaudet A-juniorit tarjosivat turkulaisyleisölle menestystä vuonna 2015. Oli selvää, että mahdollinen mestaruuden ratkeaminen kiinnostaisi, mutta 10620 katsojaa junioriottelussa jäänee pysyväksi SE-lukemaksi, jos Turussa ei joskus myöhemmin vielä innostuta.

Valtava yleisömäärä oli tiedossa ja päätin lähteä otteluun Liedosta hyvissä ajoin, jo puoli kuuden jälkeen. Mennessäni seuraamaan en milloinkaan aja Länsikeskus-Suikkilantie-Turkuhalli-reittiä, koska jo 90-luvulla tämä reitti oli aina ruuhkainen.

Tuolloin tuota reittiä oli kuitenkin pakko käyttää, sillä ollessani seuraamassa juniorien aiempia playoff-pelejä olin ajanut tuota samaa reittiä ja joka kerta ottelu oli voitettu. En siis halunnut ottaa sitä riskiä, että reitinvaihto ruuhkattomalle tielle aiheuttaisi sen, että mestaruus kotihallissa luisuisi sivu suun. Samoin myös autossa kuunneltu musiikki oli joka kerta samaa, Bruce Springsteen-soittolista Spotifysta.

Sanomattakin on muuten selvää, että Pomon keikka toukokuussa 2013 on TPS-kokemusten ohella Turkuhallin huippuhetkiä. Ihan joka kerta ei näe maailmantähtiä esiintymässä Mustaa ja valkoista- sekä Joukkue olemme me-plakaattien alla.

Pian jo selvisi, ettemme millään ehdi ottelun alkuun, koska enää ei pystynyt vaihtamaan tietä. Onneksi itse ottelussa ei ehtinyt tapahtua mitään merkittävää, kun viimein pääsimme perille ensimmäisen erän puolivälissä.

A-juniorien kannunnostelu antoi monille paikalle olleille satunnaisesti peleissä käyville katsojille mahdollisuuden päästä kokemaan tunteen oman joukkueen mestaruudesta kotihallissa. Turussa moinen on tapahtunut viimeksi vuonna 1991.

30.12.2004 TPS – Blues 2- 0

Kun 90-luvun jääkiekkoikoni Saku Koivu palaa kotiin (The return of the K11ng), Turkuhalli ei voi olla kuin loppuunmyyty. Näin olikin.

Myös tässä ottelussa ruuhkat olivat valtavat, ja matka Teräsrautelasta Artukaisiin kesti 45 minuuttia. Ehdin lankomiehen kanssa paikalle juuri sopivasti ennen ottelun alkua, vaikka auto jouduttiinkin jättämään sakkopaikalle pellon laitaan. Lappua ei onneksi saatu.

Ennen ottelua oli jo aistittavissa, ettei ole kysymys mistä tahansa runkosarjaottelusta. Hallin käytävillä näkyi monia Canadiens-paitaisia englantia ja ranskaa puhuvia faneja, ja kävikin ilmi, että kiekkohullusta Montrealista oli lennetty vartavasten Suomeen vain tätä ottelua varten. Joululoma mahdollisti tämän.

Maestro itse syötti Antti Aallon avausmaalin ja iski 2-0-osuman tyhjiin. Koivun ympärille koottu ketju Kai Nurminen-Koivu-Antti Aalto vaikutti siltä, että keväällä vastustajat tulisivat olemaan ihmeissään.

Tätä ei tapahtunut. Antti Aallon kausi ja samalla periaatteessa koko ura katkesi loukkaantumiseen eikä ketjuun löydetty enää tarpeeksi tehokasta kolmatta lenkkiä, jotta menestyksestä olisi voitu haaveilla.

6.3.1994 TPS-Reipas 17-2

Esa Keskinen 3+3, Kai Nurminen 3+2, Jere Lehtinen 3+1, Marko Jantunen 1+4.

En usko, että missään TPS:n ottelussa tullaan milloinkaan yltämään samoihin saldoihin. Usein juuri Reipasta vastaan oli odotettavissa runsasmaalinen kamppailu, mutta moista selkäsaunaa ei varmaan kukaan pystynyt kuvittelemaan. Tulosveto olisi saattanut tuottaa mojovan summan.

Jostain syystä en päässyt peliin ajoissa, vaan noin 15 minuuttia myöhässä ja tuolloin tilanne oli 2-0. Nykyään joukkueiden väliset tasoerot ovat minimaalisia, mutta tuolloin oli selvää, ettei Reippaan paikka ollut SM-liigassa.

TPS:n maaliahneus ja pelinälkä ei ollut mitenkään outoa, kun miettii, että tuosta joukkueesta 11 kenttäpelaajaa joko oli pelannut tai pelasi myöhemmin NHL:ssa. Liigamestaruutta samana keväänä ei suotu, kiitos Otakar Janeckyn pesäpalloratkaisumaalin.

Sitten ovat vuorossa katkerimmat tappion hetket.

5.10.1994 TuTO-TPS 3-1

Vuoden 1994-95 TPS oli sen verran vahva joukkue, että en ollut osannut edes varautua häviön mahdollisuuteen tuonna vuonna SM-liigaan noussutta TuTOa vastaan. 9199 katsojaa todisti kuitenkin yllätystä.

Koskaan ennen Turkuhallissa ei ollut näkynyt niin suurta kahteen eri leiriin jakaantumista, eikä kyllä ikinä tämän jälkeenkään. Vaikutti siltä, että kantakuppiloista oli viimeisillä voimilla pystytty raahautumaan todistamaan suuren ja mahtavan kukistamista. Kun suuren TPS:n kaatuminen alkoi olla tosiasia, ivahuudot TPS:aa ja varsinkin Saku Koivua kohtaan olivat lähinnä hämmästyttäviä. Piti kuulemma”ostaa v***u hyrrä sille kääpiölle joululahjaksi, ettei tarvitse tuolla kulmissa pyöriä” ja tätä rataa.

Mahtoikohan moni huutelijoista olla kuitenkin 10 kuukauden kuluttua todistamassa kulmissa pyörivän kääpiön MM-juhlia Kauppatorilla?

25.10.2012 TPS – Ilves 3-5

Viime vuosina TPS:lla oli pahana tapana möhliä kaikki erikoisottelut. Näin kävi myös seuran 90-vuotisjuhlaottelussa, johon oli saatu vastustajaksi Liigan hännänhuippu Ilves. Turkuhalli kuhisi entisiä TPS-legendoja, mutta mikään ei auttanut. 10555 katsojaa todisti tylyä nöyryytystä, vaikka vahvistuksina olivat Mikko Koivu ja Lauri Korpikoski. Tässäkään sinänsä merkityksettömässä runkosarjaottelussa en osannut odottaa tappiota, ja ehkä juuri siksi se olikin niin karvas.

19.3.2016 TPS-Kärpät 1-6 2. puolivälierä

Luottamus oli kova, että puolivälieräsarja pystyttäisiin viemään jo 2-0-johtoon, mutta ottelun edetessä kävi varsin selväksi, että pohjoisen puhuri puhkuu ikävän jäätävästi. Palloseuralla ei ollut missään vaiheessa mitään jakoa Kärppien ylivoimaa vastaan. Moni oli saapunut paikalle ehkä ensimmäistä kertaa vuosikausiin eikä isäntien esitys palkinnut ketään.

14.03.2009 TPS – JYP 1- 2 ja.

Vuoden 2009 puolivälieräsarjassa oli aivan sama kuvio kuin seitsemän vuotta myöhemmin Kärppiä vastaan. Ensimmäinen ottelu oli voitettu vieraissa ja voitto veisi taas jo 2-0-johtoon. Tällä kertaa TPS kaatui kunniakkaasti saappaat jalassa loppuun asti taistellen. Tuon kevään TPS:n potentiaali näkyi vasta seuraavana keväänä mestaruuden merkeissä. 11039 katsojaa oli kova lukema, kun mestaruusvuosina puolivälierätkään eivät Turussa houkutelleet suurta yleisöä.

14.04.2000 TPS – JOK 2- 3 3. finaali

Hannu Jortikka kertoi ennen tätä ottelua panneensa huolestuneena merkille, että pelaajat saapuivat yksi toisensa jälkeen hallille jonkun muun kyydillä normaalista kaavasta poiketen. Katkolla ollut kulta merkitsisi sitä, ettei ottelun ratkettua suotuisasti omaa autoa olisi syytä käyttää seuraavanakaan aamuna.

11820 fania ei päässyt tuolloinkaan todistamaan mestaruusjuhlia kotihallissa, vaan vasta seuraavassa ottelussa Helsingissä. Finaali oli Atlantaan siirtyvälle Tomi Kalliolle jäähyväisottelu, mutta kaksi maalia ja muutenkin erittäin vahva esitys ei aivan riittänyt tuomaan Kanada-maljaa.

JANNE SUNDELIN

 

 

 

 

Kirjoittaja: Janne Sundelin
Jaa: