leo

Tilinpäätös ja kiitos

11.4.2014 - 13:09

Tilinpäätös ja kiitos

Pääsin aikanani tämän sivuston bloggariksi lupaamalla yrittää mennä eri osapuolien pään sisään – ajatuksiin ja tunteisiin. Tässä yhteenvetoa eri tahoista Kupittaalla ja TuTon peleistä.

Pelaajat

En jaksa muuta kuin ihailla ja ihmetellä, miten pelaajat jaksavat antaa itsestään peli-ilta toisensa jälkeen kaiken. Miksi he niin tekevä?

Menestys ja oma eteneminen uralla ovat varmaan yksi syy. Ehkä hitsautunut porukka auttaa – ratkaisevasti. Mukavammalta tuntuu voittaa ja häviäminen kasvattaa.

Minä en usko kilpailuvietteihin. Voittaminen on opetettu, kulttuuriin kiedottu ”hyve”. Mutta toki urheilun mahdollisimman leikkimielinen kilpailu tarjoavat tilaisuuksia, missä niin voittaminen kuin häviäminenkin tuottavat voimakkaita tunteita – sen näkee pelaajien eleistä, ilmeistä, olemuksesta. Joskus toivoisi että heidät näkisi aina kun mahdollista ilman kypärää.

TuTon pelaajat ovat/olivat ihania. Kuka voisi olla ihastumatta tai rakastumatta Anreihin – tai tuohon Aki-Tuukka-Anrei kolmikon mielikuvituksellisiin kuvioihin.

Kuitenkin – suurkiitos kaikille pelaajille siitä, että he tarjosivat unohtumattomia elämyksiä niin meille yli 70-vuotiaille kuin verrattomasti nuoremmille katsojille.

Kuuluttajat

Iso ja jyhkeä Tom Rajalin kunnioittaa samettiäänistä edeltäjäjäänsä, legendaarista Aulis Virtasta jopa siinä miten hän kertoo maalit: vieras joukkue tekee ensimmäisen tai toisen maalin, kotijoukkue maalaa tilanteeksi 1-0 tai vaikkapa 3-1. Ja niin erilainen kuin Rajalinin ääni onkin niin se sopii ja kuuluu Kupittaan kauniissa hallissa erityisen personallisena ja selvänä. Ja kun vielä kuulutuksissa ei ole mitään turhia koukeroita – toki sopivaa äänenpainoa kotijoukkueen onnistuessa – niin lämmin kiitos.

Sen sijaan mies joka puoliksi huutaa TuTon pelaajat ja heidän kummiyrityksensä voisi ajatella, kuka tarvitsee sellaista keinotekoista tunnelman nostamista tai yllyttämistä. En ainakaan minä. Kaiken lisäksi kummiyritysten nimet ovat joskus niin epäsuomenkielisiä, ettei niistä saa selvää – ei toki tarvitsekaan.

Kotijoukkueen esittelyyn enemmän asiallisuutta ja vaikka kentälle saapuvien joukkueitten aikaisempien pelien historiasta lyhyt ja naseva kooste.

Valmentajat

Ika on mies paikallaan. Taidokasta, kiekollista, vauhdikasta, taistelevaa joukkuepeliä. Mies puolustaa intohimoisesti omiaan, uskaltaa reagoida, kun kokee esim. tuomareitten sortavan ”linjakkaasti” omaa joukkuetta, on joskus niin kiivas että joutuu katsomaan pari peliä kotisohvalla televisiosta, vaan ei ollut Hermanni Vidman moksiskaan ja hoiti molemmat ottelut kotiin.

Itse sain tilaisuuden jutella Ikan kanssa Mikkelin välieräottelun jälkeen. Mies katsoi avoimesti silmiin, puristi reilusti kättä ja kertoi miten hän motivoi pelaajia. Tuntui viisailta ja toimivilta tavoilta nuo rohkaisut.

Kerran vanha aatami kauden aikana taisi putkahtaa esiin – puolivälierien ensimmäisen vierasottelun alussa Kiekko-Vantaata vastaan.

Palvelut

Niin syömisten kuin juomisten myyjät ovat rautaa – vanhemmat kuin ikivanhoja tuttuja, jotka kaupungilla vastaan tullessaan tervehtivät iloisesti hymyillen. Juomien hinnoista aika moni katsoja nurisee.

Järjestysmiehet ovat tehtäviensä tasalla ja rauhallisia. Muutaman kanssa tulee jutelleeksi. Sivistyneitä ja pitkän uran urheilu- ja järjestötoiminnassa tehneinä kertovat arvokkaita näkökulmia joukkueurheilun taustalainalaisuuksista.

Fanituotteetkin menivät kai hyvin kaupaksi ja jos eivät, niin ei se ainakaan myyjistä johtunut.

Tuomarit

Onkohan nuo linjatuomari pikaluistelijta, kysyi takanani istuva nainen, kun toinen linjatuomari viiletti kiekko kädessään kaukalon toiseen päähän aloitukseen alta aikayksikön. Ja päätuomarit – ei käy kateeksi, kun kuitenkin jonkun mielestä olet nuija tai puusilmä – teet niin tai näin.

Peli on niin nopeatempoista ja tilanteet vaihtuvat niin tiheään, ettei kannata ihmetellä jos jonkin joukkueen intohimoinen kannattaja näkee värillisten silmälasiensa takaa tilanteen vähintäin yhdeksän ja puoli kertaa eri tavalla kuin seeprapaita.

Tuomareille hatunnosto epäkiitollisen tehtävän läpiviemisestä ilmeisen vaatimatonta korvausta vastaan.

Yleisö

Katsojia riitti suhteellisen mukavasti. Jotenkin oli aika helppo ennustaa, tuleeko tähän otteluun enemmän tai vähemmän katsojia kuin edelliseen. Ja katsojien ikäjakautuma on hurja – vanhimman ja nuorimman ero on varmaan siinä 85 vuoden paikkeilla, ja kauniimman sukupuolen osuus taitaa olla kasvussa.

Erityisen iloinen olen kun varsinainen faniporukka jaksoi huutaa ”Taistele TuTo” ja ”Kupittaa kestää”. Vastustajien ja tuomarien mollaaminen on mielestäni selvästi vähentynyt – ehkä siihen on syynä myös että suurin osan kotiotteluista päättyi TuTon voittoon.

Joskus harmitti kun takana olevat haukkuivat pelaajia, kun joku epäonnistui – ikään kuin itse olisi osannut paremmin. Kun olen itse pelannut joukkuepeliä yli 50 vuotta numeropaita päällä, ajattelen että epäonnistujakin teki sen mitä sillä hetkellä jaksoi ja pystyi. Ainakin pidän mölyt mahassani.

Yllätys

Kiekkobloggarina koin mieluisan yllätyksen, kun lehden ”narratiivisen kiekkojournalismin” guru ehdotti yhteistä matkaa välierien ensimmäiseen Jukurit-TuTo-otteluun. Mukava oli – minun harrastajakirjoittajan – kuulla ammattikirjoittajan työstä ja tavallaan reunaehdoista. Ei passaa olla yksisilmäisesti jonkun joukkueen kannattaja ainakaan lehden palstalla. Ja kun arvostelee oman kaupungin joukkueitten edesottamuksia, tulee kyllä lunta tupaan enemmän kuin koko talvena Turussa.

Sain tai saimme tutustua Mikkelin uuden uutukaiseen halliin, Jukureitten taustahenkilöihin ja kommentteihin liigapaikasta.

Lopuksi kiitos vielä TuTon taustavoimille niin railakkaasta huumorintajusta kuin enne kaikkea siitä työstä, joka on tehnyt mahdolliseksi että kaikki tällainen mielekäs tapahtuu nuoruuteni kasvuympäristössä, Kupittaalla

Kirjoittaja: Leo Lindstedt
Jaa: