1824 / Kuvaaja: Riitta Salmi / Päivämäärä: 29.09.2016 / Mitä kuvataan: TS Kiekon uudet (ja vanhat) bloggarit saapuvat infotilaisuuteen Artukaisiin. Otetaan tyypeistä blogikuvat. / Sijainti: Studio? Tms paikka toimituksessa

Tässäkö tämä taas oli?

27.1.2018 - 11:43 Tagit:, , , , , , , , , , , , ,

Heti alkuun on todettava, ettei TPS:n eilisen rökäletappion syitä kannata lähteä etsimään heikosta maalivahtipelistä, kenttäpelaajien mailantärinästä tai valmennuksen oudoista peluutusratkaisuista. Ei. Todellinen syy on allekirjoittaneessa.

Minun olisi pitänyt uskoa, etteivät taikauskoiset tavat ottelupäivänä ole tuulestatemmattuja. Kuluvalla kaudella tai aiemminkin pienenkin alkoholimäärän nauttiminen ennen peliä tai sen aikana oli aina aiheuttanut TPS:n häviön. Tällä kertaa aiheuttaja oli ulkofilepihvin kera nautitut pari punaviinilasillista.

Eikä ollut edes hyvää punkkua, vaan kesällä Saksasta Lidlistä ostettua kahden euron (per pullo) supermarketkamaa. Joku Barolo tai Chateauneuf-du-Pape olisi edes tarjonnut hieman lohtua tappion murheeseen. Päätin ottaa riskin ja elää vaarallisesti, mikä nyt karmaisevalla tavalla konkretisoitui.

Eilinen pohjanoteeraus osoitti, ettei huoli joukkueen pärjäämisestä Liigan kärkipään porukoiden kanssa ollutkaan liioiteltu. Kun vastaan tuli JYP:n kaltainen huippuryhmä, jälki oli todella kylmää. Ei ollut mitään osa-aluetta, jossa JYP ei olisi ollut valovuoden edellä vaisua, väritöntä, virheherkkää, velttoa TPS:aa.

On paradoksaalista, että nyt päällä on täysi kriisi, vaikka TPS on Liigassa sijalla 2. Mutta näin vain on. Vaikka sijoitus on noinkin korkea, tuskin mikään osa-alue toimii TPS:n pelissä halutusti. TPS on tällä haavaa top6-joukkueista ainoa, jonka tammikuun kuntokäyrä osoittaa rajusti alaspäin. Vain Tapparan ajoittaisen kompuroinnin ansiosta sijoitus on säilynyt.

Pikku hiljaa alkaa myös tuntua siltä, että hallittu riskinotto joukkueen kokoamisessa ei olekaan enää niin hallittu. Kärkiketjuista puuttuu selvästi kovan luokan maalintekijä/tekijöitä, kun nykyiset eivät ole nostaneet tasoaan. Esimerkiksi Petrus Palmu on takonut tulokkaaksi mukavat tehot, mutta onko hänkään vielä ykkös-kakkosketjun miehiä? Ja sama, jo kerran pois karistettu apina on näköjään jälleen kiivennyt Patrik Virran harteille.

Viime vuoden virheitä ei pitänyt missään nimessä toistaa ja rosteriin piti saada tarvittavaa leveyttä, jotta ratkaisuvoimaa löytyisi laajalla rintamalla.  Vielä sitä leveyttä ei ole saatu, mikä kantaisi vaikeimman yli.

Mestaruuskaudella 2000-01 Niko Kapanen aloitti ykkössentterinä, mutta jossain vaiheessa kävi ilmi, ettei hänestä ollut vielä silloin siihen rooliin. Hannu Jortikka uskalsi tehdä muutoksen ja loppukausi sujui kolmossentterinä ja kevät päättyi mestaruuteen. Tällä hetkellä TPS:lla ei ole yhtään sellaista ketjua, jota ei voisi hajoittaa ja yrittää jotain muuta.

Jasper Lindstenin alavireisyyden ja loukkaantumisen myötä ykkösen laidassa on käynyt kokeilemassa Kaapo Kakkoa ja Teemu Väyrystä, muttei maalitili heilläkään ole siellä auennut. Kakko noussee mitä todennäköisimmin taistelemaan pelipaikasta ensi kauden hyökkäykseen, mutta on kohtuutonta edes odottaa ensi kuussa 17 vuotta täyttävän teinin ratkaisevan pelejä miesten tasolla. Vielä.

Alemmissa ketjuissa Elias Karvosen ja hänet korvanneen Hannu Kurun loukkaantumiset ovat nekin osoittautuneet yllättävän kalvaviksi. Molemmat olivat erittäin väkeviä alivoimapelaajia, mutta tämäkin aspekti on jouduttu miettimään uusiksi. Ja konkarien peliaika on lisääntynyt alivoimaminuuttien myötä. Kuruhan ei kahteen otteluun ole ollut enää loukkaantuneiden listalla, muttei silti mahdu kokoonpanoon kolmosketjun sentteriksi?

Kun tappioita kertyy, huhumylly alkaa vääjäämättömästi jauhaa tosia tai epätosia tiedonmurusia skismasta joukkueen sisällä tai valmennusjohdon kanssa. Kokemattomalla valmennuksella on nyt todellinen tasonnäytön paikka, eikä eilinen peluutus tätä pönkittänyt. Ennen kauden alkua painotettiin erityisesti rohkeutta pelata, muttei pelirohkeus ainakaan eilen kuvannut turkulaisesitystä.

Monet kannattajat, minä mukaanlukien, ihmettelivät “kauhiast”, miten ihmeessä Jani Forsström menee pakkihierarkiassa Mark Fraserin ohitse? Eikö Fraserin kaltainen isäntämies olisi ollut omiaan siivoamaan oman maalin edustaa JYP:n kaltaista fyysistä joukkuetta vastaan? Varmasti tiedossa oli, että JYP painaa hullun lailla maalille ja yrittää lapioida lähietäisyydeltä kiekkoja pussiin.

Pähkäiltävää riittää myös maalivahtipelissä, sillä TPS:lla ei oikein olisi varaa jännittää joka pelissä, että kummalla veskarilla on tänään se päivä, kun kiinni ei saada edes ovea tai edes flunssa ei tartu. Eilen moinen oli Setäsellä. Tottahan toki kauden 2009-10 tammikuussa moni kirosi David Leggion ja Atte Engrenin epätasaisia otteita. Nyt epävarmuus taitaa olla pidempää perua.

Ja etteivät miettimiset tähän loppuisi, niin tammikuun TPS-ylivoima on juuri nyt koko Liigan heikointa. Toimivia kombinaatioita ei tunnu löytyvän millään. Turhautuminen alkaa hiipiä eritoten Tomi Kallion otteisiin ja alkaa näkyä jo kiukutteluna.

Kalliokin tietenkin tajuaa, että nykyisellä joukkueella on potentiaali mennä vaikka päätyyn asti, mutta jostain nyt kiikastaa. Hänkään tuskin haluaa päättää uraansa putoamalla kolmatta kertaa peräkkäin puolivälierissä, mutta juuri nyt tämä skenaario tuntuu todennäköisimmältä. Tässäkö tämä taas oli?

JANNE SUNDELIN

 

 

 

 

 

Kirjoittaja: Janne Sundelin
Jaa: