Kuvassa Noora, MIKKo ja Laura Rantanen Aurajoen rannassa ... 5899 / Kuvaaja: Ari-Matti Ruuska / Päivämäärä: 16.08.2017 / Mitä kuvataan: NHL-kiekkoilija Mikko Rantanen ja hänen kaksi siskoaan haastattelussa. Kuvataan jokirannassa tms.  / Sijainti: Cafe Art, Läntinen Rantakatu 5.

Rantasilla pysyy maila kädessä

22.8.2017 - 6:47 Tagit:, , ,

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Mikko Rantanen kirjoitti nimensä TPS-historiaan seuran kaikkien aikojen nuorimpana liigadebytanttina, moni alkoi ounastella: tuosta nousialaispojasta tulee vielä kovemman luokan NHL-pelaaja.

Siitä hetkestä on kohta viisi vuotta aikaa. Päivämäärä oli 1. joulukuuta 2012. Rantasella oli ikää 16 vuotta ja reilu kuukausi.

Viisi vuotta on vierähtänyt ja ennusmerkit ovat toteutuneet. Parikymppinen Rantanen lähtee kohta Denveriin aloittamaan kolmatta kauttaan Pohjois-Amerikassa. Viime kaudella hän oli jo NHL-seuransa Avalanchen paras maalintekijä ja pistemies.

Mutta se, mitä moni on ounastellut viime vuosina, oli Mikolle itselleen päivänselvä asia pienestä pitäen.

– Mikko kertoi meille jo kuusivuotiaana, missä NHL-seuroissa aikoo pelata. Hän kantoi aina mukanaan jääkiekkolehtiä, josta meidän muiden piti kysellä eri NHL-joukkueista. Ja hän tiesi ne kaikki ulkoa, Mikon isosisko Laura nauraa.

– Sitten, kun hän vähän kasvoi, rauhoittui hän vähän. Kai hän tajusi, että sen unelman eteen pitää tehdä vähän hommiakin. Ja niitä hän sitten alkoi unelmansa eteen tehdä.

Viime vuosikymmeninä on puhuttu paljon siitä, että lapset ja nuoret eivät liiku tarpeeksi. Vastakkaisiakin esimerkkejä toki löytyy. Niin kuin vaikka Rantaset Nousiaisista.

– Minulla saattoi olla kolmen eri lajin treenit samana päivänä. Pelasin jalkapalloa ja ringetteä sekä yleisurheilin. Yhtä kova tahti oli Mikolla. Pikkusiskomme Noora roikkui aina mukanamme halleilla ja lähti sitten luontevasti mukaan samaan tahtiin, Laura kertoo.

Mikko oppi luistelemaan kolmevuotiaana ja lähti viisivuotiaana ohjattuun isä-poika -luisteluun. Jalkapallon hän aloitti seitsemänvuotiaana ja pian mukaan tulivat myös salibandykerho ja yleisurheilu.

– Saatoin mennä futispelistä suoraan sählypeliin. No, ainakaan illalla ei tarvinnut miettiä, mitä tekisi, Mikko nauraa.

Kaksi vuotta Mikkoa nuorempi Noora harrasti jalkapalloa, yleisurheilua ja tanssia. Perheen urheilutahti kuulostaa hengästyttävältä. Se toi kuitenkin lasten elämään iloa ja rakensi samalla heille rautaisen pohjakunnon.

Kun Mikon kiekkoseuraksi valikoitui pian TPS ja Lauran ringettetreenit pidettiin usein anivarhain viikonloppuaamuisin, perheen vanhemmilta vaadittiin jo melkoista logistista suunnittelua, että kaikki harrastukset saatiin vietyä läpi.

– On pakko antaa iso hatunnosto vanhemmille siitä, että jaksoivat joka päivä kuskata meitä treeneihin. Voin kuvitella, että takapenkillä kukuttelevat pikkuipanat saattavat olla aika rasittavia. Vanhemmat kuitenkin jaksoivat kärsivällisesti kuskata meitä treeneistä toisiin, vaikka takana oli oma pitkä työpäivä, Mikko sanoo.

– Aika paljon lasten urheilu on vanhemmista kiinni. Koskaan meitä ei pakotettu tekemään mitään, mutta aina vanhemmat jaksoivat kannustaa ja kuskata. Siitä heille iso kiitos, Laura komppaa.

Mikon päälajiksi valikoitui pian jääkiekko. Muut lajit jäivätkin jossain vaiheessa taka-alalle.

– Lätkä oli aina minulle ykkönen. Jos eri lajien pelit menivät päällekkäin, valitsin aina kiekon, Mikko muistelee.

Tyttöjen valinta sen sijaan kallistui pikkuhiljaa salibandyyn.

– En harrastanut jalkapalloa ja yleisurheilua kauhean tosissani ja lopetin ne aika nuorena. Isämme valmensi salibandya ja jotenkin se vain jäi lajikseni, Noora kertoo.

– Salibandy tuli lajeista viimeisenä mukaan kuvioihin ja koin heti, että se tuntui eniten omalta jutulta. Halusin keskittyä siihen ja päätös oli aika helppo, Laura sanoo.

Laura ja Noora pelaavat salibandya ensi kaudellakin TPS:n naisten joukkueessa. 25-vuotias Laura on joukkueen johtavia pelaajia ja 18-vuotiaalla Noorallakin käynnistyy jo toinen kausi joukkueessa. Molemmat ovat myös esiintyneet Suomen eri ikäluokkien maajoukkueissa.

Laura aloittaa lastentarhan opettajan opinnot syksyllä Raumalla ja harjoittelee suurimman osan viikkoa siellä omatoimisesti. Joukkueen mukaan hän ehtii viikonlopun otteluihin. Tahti säilyy siis kovana jatkossakin.

– No joo, mutta hyvin sitä jaksaa, kun on kivaa. Aion jatkaa pelaamista juuri niin kauan kuin se on hauskaa. Sitten, kun se ei enää tunnu kivalta, on paras lopettaa, Laura sanoo.

Sisarukset ovat kauden aikana tiivisti yhteydessä Atlantin takana asuvan veljensä kanssa.

– Soittelemme ainakin kerran viikossa. Aika usein tulee myös herättyä yöllä katsomaan Mikon pelejä, Laura kertoo.

– Vietimme koko perhe viime joulun Mikon luona Denverissä. Tällä kertaa emme sinne omien peliemme takia pääse, mutta äiti ja isä menevät sinne jouluksi. Täytyy katsoa, jos me pääsisimme käymään, kun oma kautemme on ohi.

Jo lapsena alkanut monipuolinen urheilu on vienyt Rantasen siskokset pitkälle. Mutta missä vaiheessa siskot itse tajusivat, että veljestä on kasvamassa NHL-pelaaja?

– Ainahan Mikko siitä NHL:stä höpisi, mutta ehkä sitä ei ottanut ihan tosissaan. Taisin tajuta asian kunnolla vasta, kun olimme hänen mukanaan NHL:n varaustilaisuudessa. Silloin tajusi konkreettisesti, että sehän taitaa oikeasti vielä pelata änärissä, Laura nauraa.

JUSSI LEPPÄSYRJÄ
KUVA: ARI-MATTI RUUSKA

Kirjoittaja: TS Kiekko
Jaa: