Leppasyrja ja Roy1

Rakenteista se rakentaminenkin lähtee

16-vuotiaiden-maajoukkueen-paavalmentaja | 21.1.2015 - 7:30 Tagit:, , ,

Miika Elomo tuntuu yhä uskovan TPS:n pudotuspelipaikkaan. Ja niin hänen tietysti pitää uskoakin.

Järki ja matematiikka eivät kuitenkaan tue Elomon uskoa. Niiden mukaan TPS:n pelit päättyvät neljännen kerran viiden vuoden sisällä runkosarjaan.

Kylmä logiikka menee näin:

Ennen tiistain peliä TPS oli pelannut 40 ottelua, tasan kaksi kolmannesta kaudesta. Pisteitä se oli kerännyt 45; vain 1,12 pistettä per ottelu.

Pudotuspeleihin pääsi viime vuonna 87 pisteellä. Sitä edellisenä keväänä kymmenenteen sijaan vaadittiin 86 pistettä.

Jotta TPS yltäisi edes tuohon 86 pisteeseen, sen pitäisi 20 viimeisen ottelun aikana kerätä 41 lisäpistettä. Pistekeskiarvon tältä ajalta pitäisi siis olla 2,05.

Se on todella kova tavoite.

Suhteutetaan: Liigaa johtava Kärpät keräsi ensimmäisistä 40 pelistään 79 pistettä; 1,98 pistettä per peli. TPS:n pitäisi siis painaa loppukausi kovempaa tahtia kuin Liigan kärkijoukkue Kärpät alkukaudella.

Mahdollista? Toki. Todennäköistä? Ei.

xxx

Miten tähän taas kerran on tultu? Miten lupaavalta ennen kauden alkua näyttänyt joukkue, jonka rakentamiseen TPS on varovaisestikin arvioiden käyttänyt 2,5 miljoonaa euroa, voi olla sarjassa 13:na? Sillä summalla pitäisi kaiken järjen mukaan saada jalkeille mitaleista taisteleva porukka.

Olen viime kuukausina kysynyt asiaa jokaiselta mahdolliselta kiekkoekspertiltä. Ja lähes jokainen on ollut sitä mieltä, että TPS vuosimallia 2014–15 on rakenteellisesti virheellinen. Rahat on tuhlattu vääriin hevosiin.

TPS:n kipukohdat ovat monien papereissa heikko keskusta, yksipuolinen ja virhealtis puolustus, kilpailun puute maalivahtiosastolla, liiallinen ulkomaalaispelaajien määrä ja siihen osittain liittyen todellisen johtajuuden puute.

TPS:lta on puuttunut selkeä ykkössentteri. Lupaavalta ennen kauden alkua näyttänyt puolustuskin on käytännössä osoittautunut heppoiseksi. Jämäkkyys ja tulivoima ovat puuttuneet. Fyysiset peruspakit ovat loistaneet poissaolollaan.

Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että TPS ei ole kertaakaan tällä kaudella päässyt pelaamaan parhaalla kokoonpanollaan. Loukkaantumiset ovat syöneet joukkuetta pahasti. Vuodenvaihteen jälkeen TPS on muistuttanut enemmän junnuporukkaa kuin ammattilaisjoukkuetta.

xxx

TPS:lla on viimeisen kahdeksan vuoden aikana ollut kymmenen päävalmentajaa – jossa mukana Kai Suikkasen kaksi eri jaksoa.

Ainoa menestyspiikki tänä aikana on ollut Suikkasen valmentama mestaruus 2010. Muuten menestys on kiertänyt Palloseuran kaukaa. Onkin helppo nähdä, että menestys – tai tässä tapauksessa menestymättömyys – ei ole ollut valmentajasta kiinni.

Pikemminkin runsas vaihtuvuus kertoo organisaation linjattomuudesta ja poukkoilusta. Valmentajien työrauha on ollut heikko. Poikkeuksellisen moni valmentaja onkin poistunut Tepsistä katkeroituneena.

Johtopäätös: kun toiminnasta puuttuu läpi organisaation ulottuva, yhteisesti sovittu ja hyväksytty, selkeä ja pitkäjänteinen linja, etevinkään valmentajavelho ei pysty tuomaan joukkueelle kuin satunnaista menestystä.

Sen pitkäjänteisen oman linjan rakentamisessa TPS:n uudistuneella johdolla on nyt työsarkaa.

JUSSI LEPPÄSYRJÄ

Kirjoittaja: TS Kiekko
Jaa: