leksa

Peliä pitää kunnioittaa

19.1.2017 - 10:28

Peliä pitää kunnioittaa

Näillä sanoilla aloittaa Tom Rajalin jokaisen Mestis-ottelun Kupittaalla. Samaa aivan oikein vaati Miika Elomo nuorilta pelaajiltaan onnettoman viimeisen erän jälkeen Keuruulla.

En tiedä mitä, ketä tai keitä mies tarkoitti. Mutta kun lukee Mestiksen tilastoja, niin jotakin tulee mieleen. Minun lempparipelaajani Kalle oli kummallakin kerralla kentällä kun TuTo teki maalinsa ja jopa toisena syöttäjänä jälkimmäisessä maalissa, mutta otti sitten viimeisessä kaksi jäähyä. Ensimmäisen aikana KeuPa teki maalin ja toinen jäähy ei ainakaan auttanut mahdollista loppukiriä. Kyllä minua joskus harmittaa kun niin taitava ja tyylikäs pelaaja ottaa tai saa jäähyjä niin herkästi.
Kiekko-Vantaata vastaan Kalle pelasi kuten koko joukkue hienon ottelun. Viimeistelyssä olisi voinut olla hieman enemmän onneakin mukana.

Urheilugaalassa palkittiin eri tavalla ansioituneita urheilijoita ja muisteltiin hienoja tekoja. Jäin miettimään monipuolista palkintokirjoa ja ajattelin mikä palkinto olisi sellainen koko elämän palkinto eikä vain kilpaurheilun. Ensimmäiseksi tulee mieleen Enni Rukajärvi, joka sai esikuvapalkinnon. En tunne tarkemmin perusteluja, mutta haluan uskoa että silloin on kyse jostakin arvokkaammasta ja syvemmästä kuin kilpaurheilumenestyksestä.

En myöskään tiedä, onko aiemmin jaettu urheilun kulttuuritekoa. Nyt jaettiin ja se meni taatusti oikeaan paikkaan. Juho Kuosmasen Olli Mäestä kertova Hymyilevä mies on itse asiassa rakkaudesta ja hyvän elämän ja maailman mahdollisuudesta kertova ”nyrkkeilyelokuva”. Elokuvan nimikin ruotsista tai englannista käännettynä on ”Olli Mäen elämän onnellisin päivä”. Samana päivä kun hänet tyrmätään kymmenien tuhansien katsojien edessä, hän on mennyt kihloihin rakastamansa Raijan kanssa. Voisiko tällaisen palkinnon jakamistakin pitää kulttuuritekona

Kirjoittaja: Leo Lindstedt
Jaa: