1824 / Kuvaaja: Riitta Salmi / Päivämäärä: 29.09.2016 / Mitä kuvataan: TS Kiekon uudet (ja vanhat) bloggarit saapuvat infotilaisuuteen Artukaisiin. Otetaan tyypeistä blogikuvat. / Sijainti: Studio? Tms paikka toimituksessa

Pahimmat pelot toteutuivat

9.4.2018 - 22:21

Kun välieriä Tapparaa vastaan lähdettiin pelaamaan, oli selvää, että maalivahtipelin täytyy olla huipputasoa ja ylivoimatilanteet on käytettävä hyväksi. Pahimmat pelot toteutuivat: kumpikin tärkeä osa-alue oli lopulta katastrofaalisen heikko. Yksin ylivoiman pienikin parannus olisi merkinnyt sitä, että TPS johtaisi nyt ottelusarjaa 3-1. Ehkä häilyvä maalivahtipelikin olisi kyetty kompensoimaan.

Jo runkosarjan aikana Oskari Setäsen toistuvat epävarmat esitykset kylvivät epäilyksen siemenen siitä, että onko TPS:lla Setäsessä voittava maalivahti. Ensimmäinen maaliin mennyt veto osoitti, että kyseessä on nyt taas Setäsen Hullut Päivät, joiden oikeasti piti alkaa vasta keskiviikkoaamuna Stockmannilla.

Aikainen huhu vie Setästä ensi kaudeksi Rauman Lukkoon ja hyvä niin, sillä tämä mustapekkakortti on nyt mielestäni katsottu. TPS:n kannattaakin nyt miettiä muita ratkaisuja (Tirronen/Haukeland) ensi kauden veräjänvartijoiksi, sillä Setäsen kasetti ei vain kestä. Tapparasarjassa 84 torjuntaa ja 12 päästettyä maalia, keskiarvolla 3 per ottelu. Ei riitä, ei riitä.

Myös valmennuksen härkäpäistä Setäsen peluuttamista pitää ihmetellä. Alla oli kuitenkin kolme peräkkäistä tappiota, mutta päätös oli ilmeisesti taas hakattu kivitauluun, ettei maalivahtia vaihdeta. Ykkösvahdin peluuttamisen ymmärtäisi, jos voittoja olisi napsunut, nyt ei ollut.

Rasmus Tirrosen tilastot olivat kuitenkin pudotuspelien huippua, mutta eivät sitten kuitenkaan riittäviä kentällelaittoon? Mutta sitten kun vaihdettiin, ensimmäinen vetoa muistuttava sutaisu painuu selän taakse. Harvoin tällä tasolla näkee samassa ottelussa saman joukkueen maalivahdeille menevän moisia vetoja, joiden ei kuuluisi upota edes junioripeleissä. Miten maalivahtivalmennus käsittelee tämän?

Puolivälieräsarjassa SaiPaa vastaan TPS onnistui tekemään kahdessa ottelussa 6 ylivoimamaalia kymmenestä mahdollisuudesta. Jotain outoa tapahtui tämän jälkeen. Samaan aikaan Tomi Kallio palasi loukkaantumisensa jälkeen kentälle eikä missään vaiheessa ollut enää sama mies kuin runkosarjassa.

Tapparaa vastaan 1 ylivoimamaali 18:sta jäähystä ei sekään riitä jatkoonmenoon. On lähinnä käsittämätöntä, ettei TPS:n kaltainen taitosikermä saa tuon enempää aikaiseksi. Ilkka Heikkisenkään kuti ei lopulta eksynyt verkon perukoille. Muutkin kokeneet pelaajat hyytyivät täysin ratkaisupaikan tullessa eivätkä silmät kiinni vedot ilman maskia yllätä kovinkaan montaa vahtia.

Ehdin jossain vaiheessa jo iloita, ettei tänä vuonna hyökkäysketjuissa tarvitse peluuttaa mestistason pelaajia, koska laajuutta löytyy. Näin varmasti olikin hyökkäyksen osalta. Vastaava peluutus siirtyikin nyt puolustukseen Henrik Tallinderin loukkaannuttua. Olivatko kaikki siellä aivan liigatasoa?

TPS:n kuntohuippu ajoittui lopulta täysin perseelleen, jos miettii, että seitsemästä viimeisestä pelistä tuloksena on yksi voitto ja kuusi tappiota. Tai jos kuntohuippu olikin ajoitettu vasta finaaleihin? Kokematon valmennus maksoi nyt tässä erittäin kovat oppirahat, kun jonkinlainen 2010-luvun Dream TPS sukeltaa näin irvokkaasti kauden tärkeimmällä hetkellä.

JANNE SUNDELIN

Kirjoittaja on 1970-luvulta asti TPS:n edesottamuksia seurannut kannattaja, jonka mielipiteet eivät edusta Turun Sanomia, vaan ovat omaa mielipidettä/mutuilua. Varhaisin TPS:aan liittyvä muisto on kuva Seppo Revon tuuletuksesta vuoden 1976 mestaruusmaalin jälkeen.

Kirjoittaja: Janne Sundelin
Jaa: