leksa

Miten jääkiekkokausi 2017 – 18 Turussa menikään?

21.4.2018 - 10:43

Miten jääkiekkokausi Turussa menikään?

Sekä TPS että TuTo hävisivät ja vielä kotikaupungissaan ratkaisevat mitalimahdollisuutensa ja tietenkin jatkoerässä tolppien kilistelemisen jälkeen.

Mutta sitä ennen tapahtui toki ihan mukavia. Syksyllä TuTo sai kaappiinsa Suomen Cupin voittomaljan ja Kupittaa kattoonsa siitä muistutukseksi viirin.

Molempien joukkueitten A-junnut säilyttivät paikkansa korkeimmalla, joten tulevaisuuden ei pitäisi olla vain rahalla ostettavien vierasvoimien varassa

TPS saavutti SM-liigan runkosarjassa toisen sijan ja TuTo Mestiksen viidennen. Sen jälkeen TPS:llä meni valitettavasti hiukan mönkään. Seitsemänneksi tullut Saipa sentään kaatui jonkinmoisen taapertelun jälkeen. Sitten rakas arkkivihollinen Tappara pudotti sitkeydellään TPS:n pronssiotteluun, missä runkosarjan viides peittosi vieraskentällä runkosarjan kakkosen.

Minusta olisi täysin kohtuutonta alkaa mollata Tepsiä. Pikemminkin on kyse niin tiukan tason lajin kuin jääkiekkopelin luonteesta. Siinä on kyse hienosta dramatiikasta ja hyvin pienistä marginaaleista, joilla kuitenkin on suuri merkitys lopulliseen sijoitukseen. Elämässä eikä kilpaurheilussakaan lyötyä ei saa lyödä. Sen sijaan pitää kiittää katsojille tarjotuista hienoista hetkistä, tunteitten ala- ja ylämäistä ja tunnelmista.

TuTon runkosarjan jälkeiset pelit olivat nousujohteisia. Ensin kaatui runkosarjan nelonen Kiekko-Vantaa otteluin 4-1, sitten runkosarjan kakkonen otteluvoitoin 4 – 3 ja hopeamitalit ripustettiin kaulaan äärimmäisen tasaisten pelien jälkeen runkosarjan suvereenisti voittanutta KeuPaa vastaan.

Olkaamme turkulaisina luonnollisesti odotuksiin nähden hieman pettyneitä, mutta ylpeitä kotikaupunkimme jääkiekkopelin lippulaivoista.

Näin vanhan liiton miehenä en ymmärrä ainakaan kahta asiaa. Ensinnäkin pronssiottelun pitämistä turhana. Jos on olemassa joku kummajainen kuten ns. voittamisen kulttuuri, ei se saa tarkoittaa ettei mikään muu kuin ensimmäinen sija ja kultamitali ole minkään arvoista. Kuvitelkaa yleisurheilun mestaruuskilpailuja, missä olisi playarit siten että sadan metrin juoksun loppukilpailussa olisi mukana vain kaksi juoksijaa. Sitä paitsi ei voi voittaa ellei ole kilpailijaa tai vastustajaa, joka häviää.

Myös otteluiden tuotteistaminen menee yhä mauttomammaksi. Viimeinen villitys on Maamme-laulun yksinlauluesitys ennen kahden kotimaisen joukkueen välisessä mittelössä. Ehdotankin että ensi vuonna Liigan ja Mestiksen ratkaisevan voittopelin kunniaksi soitetaan ja lauletaan voittaneen joukkueen kotiseudun maakuntalaulu.

Kirjoittaja: Leo Lindstedt
Jaa: