1824 / Kuvaaja: Riitta Salmi / Päivämäärä: 29.09.2016 / Mitä kuvataan: TS Kiekon uudet (ja vanhat) bloggarit saapuvat infotilaisuuteen Artukaisiin. Otetaan tyypeistä blogikuvat. / Sijainti: Studio? Tms paikka toimituksessa

Loukkaantumiset jälleen TPS:n turmana

2.4.2017 - 10:25 Tagit:, , , , , , , , , , ,

Jos jollekulle asia ei vielä valjennut, eilinen postaukseni TPS:n ensi kauden joukkueesta oli aprillipila. Sori siitä. Nimilista saattaa tosin pitää paikkaansa 90 prosentin tarkkuudella.

Aloitin TS Kiekkoblogistina lokakuussa ja ensimmäisen postauksen toivomus “Ettei nyt vaan sattuis mitään” oli lopulta se, johon TPS viime kädessä kaatui. Sattui kuitenkin. Päästiin jopa helmikuun alkuun saakka ennen kuin pamahti toden teolla. Viikon sisään kaksi pahaa tälliä, ja niistä TPS ei koskaan toipunut kunnolla.

Itse pelaajia ei voi viime kädessä syyttää puolivälierätappiosta, sillä TPS todellakin kaatui saappaat jalassa. Selinin työkalupakista puuttui vain liian tärkeitä apuvälineitä. Nuoret pelaajat joutuivat kantamaan liian suurta tulosvastuuta, johon he olisivat olleet valmiita ehkä vasta ensi vuonna. Tähänhän Selinin projekti alunperin tähtäsi. Patrik Virran huima saldo 6. 5+1=6 tosin näytti, että hänen kohdallaan aika oli jo kypsä.

Loukkaantuneet kokeneempaa kaartia edustavat Ilkka Pikkarainen ja Dave Spina olisivat olleet erittäin tärkeitä palasia pudotuspeleissä, eikä heitä kyetty korvaamaan millään ilveellä. Itse asiassa ensimmäinen ajatukseni Pikkaraisen polven taittuessa luonnottomasti Vaasassa oli, että siihen haihtuivat menestyshaaveet.

Jossittelu ei auta mitään, mutta voisin vaikka lyödä vetoa, että nämä kaksi olisivat auttaneet TPS:n semifinaaleihin. Jatkoonmeno olisi vaatinut vain muutaman onnistumisen lisää.

Spina ei puolestaan pelannut TPS:ssa ainuttakaan kunnon pudotuspeliä, jos viime kevään Sport-otteluita ei lasketa. Kun tähän lisätään vielä Curtis Hamilton ja Tadas Kumeliauskas, TPS antoi HIFK:lle vähintään ketjullisen verran tasoitusta. Kylmä tosiasia oli, ettei materiaali loppujen lopuksi riittänyt HIFK:n kaatoon. Mahtava runkosarja sokaisi jotkut kuvittelemaan, että vire jatkuu automaattisesti edelleen, vaikka miehiä kaatuu sairastuvalle kuin heinää.

Miksi sitten kausi loppui taas liian aikaisin? Koko kauden etsittyä keskushyökkääjää ei lopulta löytynyt mistään, mikä jälkikäteen tuntuu lähinnä käsittämättömältä. Kumeliauskasin uran jatko oli arvoitus jo viime keväänä ja hänen kanssaan otettu riski kostautui pahimmalla mahdollisella tavalla. Jos en ihan väärin muista, TPS:n ajatuksena kesällä oli hankkia kauteen Kumeliauskasin lisäksi vielä yksi sentteri. Tästä ilmeisesti kuitenkin luovuttiin Patrik Virran breikattua jo alkusyksystä.

Ihmeelliseltä tuntui myös Oskari Siikin, Teemu Lämsän ja Markus Kojon lähettäminen keräämään kokemusta muihin seuroihin, kun kauden raskain pelillinen vaihe oli vasta tulossa. Tuskin koskaan mikään joukkue selviää ehjin nahoin pudotuspelien taakasta. Kojo ei juuri nyt olisi pystynyt auttamaan TPS:aa, sillä hänenkin kautensa SaiPassa päättyi loukkaantumiseen. Terveenä kyllä.

Kojon sijaan puolustuksessa hääri yksi TPS:n Liigahistorian turhimmista hankinnoista, Per Savilahti-Nagander, pakkasukko itärajan kupeesta. Eräs kannattaja luonnehtikin leikkisästi Savilahti-Naganderin esiintyneen jäällä kuin sokea peura ajovaloissa.

Ruotsalaispakki pitää nyt hallussaan Liigapelaajien kehnointa plusmiinuslukemaa, -7. Ehdin jo kuvittelemaan, ettei moisia hasardihankintoja enää tarvitse katsoa mustavalkopaidassa, mutta väärässä olin. Jere Pullissa ja Timo Seppäsessäkin oli riittävästi.

Kauden aikana kehittyneelle Martin Bergerille olisi suonut puolivälieriin hieman varmaotteisemman mentorin vierelle. Hyvällä syyllä voi sanoa, ettei siirtorajan viimehetkinen hankinta parantanut TPS:n esitystä, vaan päinvastoin.

TPS:n puolivälieriä kävi katsomassa yhteensä 25771 ihmistä, ottelukeskiarvo 8590. Tämä osoittaa sen, että jääkiekko kiinnostaa Turussa aina, jos vain peleissä on panosta. Jokaisesta Gatorade Centeriin vaivautuneesta katsojasta tulee olla kiitollinen. Mikäli game seven olisi toteutunut, TPS olisi kuitannut sievoisen potin lipputuloina ja oheismyynnistä. Summalla olisi kustannettu yhden pelaajan vuoden palkka.

Fanien näkökantoja ei myöskään pidä väheksyä. Vuosikymmeniä TPS:n edesottamuksia seuranneet kannattajat, minä mukaanlukien, huolestuivat aivan aiheesta peliesitysten hiipumisesta ja kokivat, ettei runkosarjan vire välttämättä kannakaan pudotuspeleissä.

Nykymedia on erittäin raadollista, mitä vastuussa olevien ihmisten sanomisiin tai twiittaamisiin tulee. On aika varmaa, että yksikin harkitsematon lause tai jopa sana repostellaan puhki, asiayhteydessä tai ilman. Termi negapetteri taisi valitettavasti jäädä pitkäksi aikaa turkulaisten mieliin.

TPS:n kausi oli runkosarjan osalta lähes kympin arvoinen suoritus, mutta pudotuspelien pettymys tuo väkisinkin mieleen savolaisen supersankarin, jonka nimi on Vi**iks Män.

JANNE SUNDELIN

 

Kirjoittaja: Janne Sundelin
Jaa: