leksa

Joukkuepeli ei ole tilastotiedettä

26.10.2017 - 11:35

Joukkuepeli ei ole tilastotiedettä

TuTo on nyt pelannut 10 ensimmäistä kierrosta Mestiksen runkosarjaa. Silloin on mukava katsella numeroita ja tilastoja siksikin, että keskimäärin yhtä ottelu koskevat luvut saa siirtämällä mahdollista pilkkua yhden numeron verran vasemmalla tai jakamalla kymmenellä. Moinen on niin helppoa, päässälaskutaidonkin menettäneet sen osaavat.

Kymmenen ottelun jälkeen TuTo on tehnyt 40 maalia ja sille on tehty 22 maalia. TuTon vastustajan maalivahti on torjunut 294, ja TuTon oma 235 kertaa. Se tarkoittaa että TuTon laukauksista perille on mennyt 11,9 prosenttia ja vastustajien 8,5 prosenttia. Jos laskisi nämä prosentit TuTon voittamia otteluita ja häviämiä otteluja kohti, niin tulisi aika erilaisia lukuja. Esim. TuTo – Hermes -ottelussa onnistumisprosentti oli 18,9 ja KeuPa – TuTo -pelissä 4,0 prosenttia

Keskiarvothan näyttäisivät hyviltä, mutta ne jakautuvat pistesaaliin kannalta onnettomilta. Kymmenestä ottelusta, joista yllä olevat luvut suosivat selvästi TuToa pisteet on jaettu tasan – niin TuTo kuin vastustajakin on kerännyt kumpikin 15 pistettä.

Tilanne ja lukuja selittää TuTon kohdalla niitten epätasaisuus. TuTo ei ole hävinnyt yhtään viidestä pelistä enemmällä kuin kahdella maalilla ja yhteensä seitsemällä maalilla. Sen sijaan TuTo on voittanut viisi otteluaan yhteensä 24 maalilla.

En halua ainakaan ruveta käyttämään kuluneita jargoneita kuten esim. voittamisen kulttuuri tai sen mahdollinen puute. En rupea myöskään arvostelemaan pelaajien edesottamuksia tai väittämään, että onni ja sattuma ei ole ollut TuTolle suosiollinen.

Sen sijaan sanon, että pelit ovat useimmiten erinomaisen viihdyttäviä. Ei passivoiduta, hyökätään iloisesti ja taitavasti, puolustetaan ailahtelevasti. Ja mainiot maalivahditkin ovat torjuneet vaihtelevalla saldolla.

Joskus ihmettelen, että mitä järkeä tai tolkkua on yhtyä vastustajan alkamaan nyrkki- tai muuhun tappeluun. Onko fyysisen voiman näyttäminen tärkeämpää kuin saada pelkkä vastustaja kuluttamaan jäähypenkkiä. Ja sitten vielä joku entinen taklaaja selittää lehdessä, että päähän kohdistuva taklaus on taklatun oma vika usein, kun hänen päänsä on niin alhaalla. Minusta pelaajan pää voi olla alhaalla hyvien monien, vauhdikkainten tilanteitten seurauksena. Pakostakin tuli mieleen ajatusvääristymä, että raiskauksenkin syy oli raiskatun käytöksessä.

Kirjoittaja: Leo Lindstedt
Jaa: