leksa

Haikea kiitos

13.4.2017 - 16:58

Haikea kiitos

Ei tullut jääkiekon superkevättä sen enempää Tepsille kuin TuTolle kuten ”työnantajani” tänään kirjoitti. TuTokin taipui pääkaupunkiseudun voimille niin play offseissa kuin pronssiottelussa.

Koko kausi on kuitenkin tarjonnut elämyksiä, tunnekokemuksia, keskusteluja, ystävyys- ja kaverisuhteita. Eri-ikäiset ihmiset varmaan kokevat tilanteet eri tavoin. Jo useamman vuoden eläkevuosista nautiskelleena ja paljolti samanikäisten kanssa keskustelleena arvioin joitakin Kupittaan tapahtumia.
Aloitetaan negatiivisesta päästä. Onneksi niitä on niukasti.

Niin ennen ottelua, tauoilla kuin pelikatkoilla soitettu musiikkigenre on yksipuolista ja volyymiltaan turhan kovaa. En myöskään usko sen parantavan pelaajien taistelutahtoa tai yleistä tunnelmaa. Minun ikäluokkani ihmiset eivät lähde seuraamaan urheilutapahtumia sen oheistuotteitten takia. Toki minttua ja makkaraa tulee ostetuksi – ne saa valita itse, mölymusiikkia ei.

Samaan kategoriaan kuuluu pelin alun siirtäminen – kuulemma mestisseurojen yhteisellä sopimuksella – pelin alun viivästyttäminen noin viidellä minuutilla. Kun pelaaja viivästyttää peliä vippaamalla kiekon katsomoon, saa hän siitä kahden minuutin jäähyrangaistuksen, vaikkei tekisi sitä edes tahallaan.

Kiitettävää riittää vaikka millä mitalla. Aloitetaan lippujen hinnoista. Ken niitä liian korkeiksi haukkuu tai esteeksi Kupittaalle tulemiseen mainitsee, on menettänyt suhteellisen tajunsa. Kiitoksen ansaitsevat erityisesti Dani ja kumppanit. Jos oikein muistan, niin esim. Lempäälän jäälatoon ja onnettomiin istuimiin eläkeläinen sai pulittaa kahdeksan nykyrahaa runkosarjassa.

Palvelu myyntipisteissä, järjestyksenvalvonta ja yleinen viihtyvyys – niitä kehuvat kaikki vierailevienkin joukkueitten fanit ja kannattajat. ”Kupittaa on kompakti ja hieno paikka näille otteluille”, sanoi pronssiottelussa viisikymppinen EU:n kannattaja. Liikaa humaltuneita ja kovaäänisellä kielenkäytöllään omaa tyhmyyttään ylistäneitä on harvassa. Myös TuTo Rebelsin kannustushuudot ovat asiallisia ja niistä minulle – Kupittaalla nuoruutensa viettäneelle – sykähdyttävin tietysti: ”Kupittaa kestää!”

Koskaan ei voi myöskään kiittää ottelutapahtumien virallista kuuluttajaa, taksikuski ja kesäteatterinäyttelijä Tom Rajalinia. Tuo jämerä ja äänentoistoon sopivan basson omaava mies kertoo asiat hienovaraisen puolueettomasti ja asiallisesti. Myös muu pelien toimitsijajoukko on kokenutta väkeä ja ajan tasalla.

Ja sitten itse TuTon se joukkue, joka viime kädessä vastaa pelitapahtumista, sille syvä kumarrus. Vaikka – kuten tilastot osoittavat – viimeistelyssä on parantamisen varaa – niin itse taistelutahto ja yrittäminen ovat lähes täyden kympin arvoisia. Uskon että valmennusjohdolla on tähän iso osuus. Rauhallista, ammattitaitoista osaamista ja tarpeeksi innostavaa ja rohkaisevaa. Ei turhia ylilyöntejä.

Ja nuo, luistimet jalkoihinsa sitovat nuorukaiset ja vähän varttuneemmatkin. Paitsi että he osaavat ja tsemppaavat, niin koko joukkueessa ja varsinkin nuoremmassa päässä on minun silmissäni tapahtunut henkistä kypsymistä ja kasvua ihmisinä. Tunteita on saanut purkaa ja näyttää, mutta uskon että kokeneempien pelimiesten esimerkki ja varmaan pukukoppipuheetkin ovat vähentäneet sellaisia “viha”tunnepurkauksia, jotka heikentävät omaa ja joukkueen suoritustasoa.

Haluan vielä kerto noille kaukalon sankareille, että ainakin minulle ja monelle ystävälleni ja ikätoverilleni te tarjoatte sellaisia elämyksiä ja kokemuksia, jotka lisäävät meidän terveyttämme ja tuovat pidennystä ikään.

Siitä lämmin – ja tällä kertaa hieman haikea kiitos

Leo Lindstedt

Kirjoittaja: Leo Lindstedt
Jaa: