1824 / Kuvaaja: Riitta Salmi / Päivämäärä: 29.09.2016 / Mitä kuvataan: TS Kiekon uudet (ja vanhat) bloggarit saapuvat infotilaisuuteen Artukaisiin. Otetaan tyypeistä blogikuvat. / Sijainti: Studio? Tms paikka toimituksessa

Ei saa olla liian hyvä eikä liian huono

19.7.2017 - 19:53 Tagit:, , , , , , , , , , , ,

Vaikkei TPS:n Liigataival ole lähivuosina olekaan tuottanut menestystä, pelaajat kelpaavat kuitenkin silti kirkkaampiin valoihin. Tuskin kukaan olisi uskonut Aleksandar Georgievin lähtiessä näyttämään kykyjään New York Rangersin testileirille, että muutaman viikon kuluttua NHL-sopimus on plakkarissa.

Samalla leirillä olivat myös Rangersvaraukset Tarmo Reunanen ja Patrik Virta, joiden molempien soisi jatkavan Turussa vielä tulevaisuudessakin. Virta ei ole pelannut vielä yhtään kokonaista kautta TPS:n paidassa, ja vaikka kehittyi huimasti viime kaudella, ei hän mielestäni ole (vielä) NHL-tasoa. Ei kyllä ollut Georgievkaan, mutta niin vain tie vei Isoon Omenaan.

TPS:lla on menneinä vuosina ollut ongelmana se, että edistyneemmät pelaajat viedään käsistä ennen kuin heistä on hyötyä Liigan kärkisijojen tavoittelussa. Mikko Rantanen ja Rasmus Ristolainen eivät ehtineet voittaa TPS:n edustuksessa yhtään mitään. Kun nyt katsoo nuorukaisten NHL-uraa, lähtö nuorena oli täysin oikea ratkaisu. He eivät tarvinneet yhtään enempää Liigakokemusta pärjätäkseen Pohjois-Amerikan kaukaloissa.

Trendi on selvä. Huippulahjakkuudet kuten Patrik Laine eivät pääse ostamaan Suomessa pelatessaan edes Koskenkorvapulloa, kun ikä ei vielä riitä. Mopoautostakaan on tuskin päästy tasokkaamman menopelin rattiin, kun P-Amerikka kutsuu.

Pelaajien tavoitemaailma taitaa nykyään myös olla muuttunut. Jos parikymppinen pelaaja osoittautuu ylempien kärkiketjujen pisteidentekijäksi, hänen tavoitteenaan ei ole luoda pitkäkestoista Liigauraa kasvattajaseurassaan. Ensisijainen kohde on ammattilaisuus ulkomailla. Ei taida enää edes olla realistista kuvitella, että nuorehko suomalainen profiilipelaaja jäisi vuosikausiksi kotimaahan, kuten ennen tapasi käydä.

Vancouver Canucksin varaama Petrus Palmu lukeutuu nykyajan prototyyppeihin. On hankala nähdä, että hän pelaisi Turussa paria vuotta kauempaa, jos vain hiemankin näyttää siltä, että tehoja syntyy Liigassa.

Canucksilla täytyy olla huima luotto tuskin 170-senttiseen laituriin, että ylipäätään hänet varasi. Edes Liigassa on harvoin nähty tuonkokoisia hyökkääjiä. Ehkä hänessä nähdään jonkinlainen Theoren Fleury-reinkarnaatio. Tiedä sitä sitten.

Perusvarmoja Liigajyriäkin Jonne Virtasen tapaan tarvitaan, mutta heidänkaltaisiltaan pelaajilta ei odoteta huimaa pistetehtailua, vaan muut pelin osa-alueet korostuvat. Yhtään aliarvioimatta Virtasen panosta joukkueelle, hänentyyppisiään pelaajia ei kokoonpanoon voi mahtua hirveän montaa. Jonkun on tehtävä näkyvä tulos.

TPS on sinnikkäästi yrittänyt ajaa sisään vuoden 2015 A-juniorien mestareita, mikä pitäisikin olla lähtökohtana joukkueen kasaamisessa. Nuoriin ja kehittyviin pelaajiin panostaminen. Näiden pelaajien kehityskaari on oiva esimerkki siitä, ettei juniorivuosien huippupelaaja ole mitenkään välttämättä sitä Liigassa.

Junioreissa loistaneilta Oskari Siikiltä, Teemu Lämsältä ja Julius Vähätalolta TPS varmasti odotti enemmän kuin mitä parina vuonna on saatu. Kolmikosta ensi kauden kokoonpanossa on enää jäljellä Siiki. Ehkä hieman yllättäenkin Jasper Lindsten ja Otto Nieminen ovat kiilanneet ohi juniorien tehopelaajista.

Aina odotukset eivät toteudu niinkuin Strömsössä, jossa Sportin huippulahjakkuus jatkaisi pistetehtailuaan Liigassa mestaruuden merkeissä ja pelaisi seuralleen myös CHL:n ykkössijan.

 

JANNE SUNDELIN

 

 

 

 

 

 

Kirjoittaja: Janne Sundelin
Jaa: